En ole siirtynyt digiaikaan. Olen siis elänyt nyt reilu viikon ilman telkkaria tai oikeastaan ilman TV-ohjelmia. Telkkarihan nököttää edelleen tuolla nurkassa melkein toimettomana. Nyt vasta huomaa kuinka monta tuntia viikossa onkaan viettänyt aikaa TV:n äärellä kanavia vaihdellen. Heti kotiin tullessa on automaattisesti vain napsaissut TV:n päälle ja jäänyt tuijottamaan ruutua välittämättä juurikaan siitä mitä sieltä tulee. Nyt viikossa jää monta tuntia enemmän aikaa.

Telkkarittomuus on kuitenkin aiheuttanut hetkittäisiä vieroitusoireita. Hetkinä, jolloin ei jaksaisi aloittaa mitään, eikä haluaisi vielä mennä nukkumaankaan, tuntuvat kumman tyhjiltä. Sängyssä makaaminen tekemättä mitään ei tuo samanlaista oloa kuin, jos makaisi sängyssä ja katsoisi telkkaria. Silloinhan kuitenkin tavallaan tekee jotakin. Tuntuu jollain tavalla hyväksyttävämmältä ja aktiivisemmalta katsoa telkkaria kuin vain makoilla. En voi myöskään osallistua keskusteluihin, jotka alkavat "Katsoitko eilen telkkarista..." Ihmiset puhuvat yllättävän paljon katsomistaan ohjelmista. Keskustelun aloittaminen "Luitko eilen sen ja sen kirjan" ei oikein ota tuulta alleen ja keskustelu tyrehtyy jo aloitukseen.

Vieroistuoireita olen lievittänyt DVD-elokuvilla. Tämän viikon aikana suosikkielokuviini ovat nousseet Studio Ghiblin ja erityisesti Hayao Miyazakin elokuvat. Olisipa jokaisen elämässä yksi Totoro. To-to-ro To-too-ro, To-to-ro, To-too-ro...