Päästyäni illalla kotiin laitoin valot päälle. Kuului ainoastaan räts
ja mitään valoja ei syttynyt. Kun yhden huoneen huoneistosta palaa yksi
lamppu, on koko asunto pimeä. Jouduin kököttämään koko illan ainoastaan
tietokoneen näyttö valolähteenä.
Olisin tietenkin vaihtanut lampun, mutta en omista tarpeeksi korkeaa
tasoa, kuten pöytää, jonka avulla olisi yltänyt katon rajaan. Enkä
uskaltanut koota montaa huonekalua päällekkäin, kun siitä sattuu
olemaan ainoastaan huonoja kokemuksia. Oikeastaan ei minulla olisi
uusia lamppuja edes kotona ollut.
Miten vähänkään lyhyemmät ihmiset vaihtavat palaneita lamppuja? Onko
heillä aina remonttitikkaat tätä tarkoitusta varten kotona? Vai ovatko
he ennakoineet tilanteen hankkimalla pitkän puolison tai pitkiä
kavereita, jotka aina tulevat ilomielin vaihtamaan lamppuja?
Itse joudun lampun palaessa yleensä olemaan monta päivää ilman
valaistusta. Ensinnäkin se, että lähden hakemaan uusia lamppuja on oma
projektinsa. Kun minulla vihdoin ja viimein on ne lamput, joudun
pyytämään jotakuta tulemaan ja laittamaan lampun paikalleen. Se voi
myös viedä monta päivää.
Tänään aamuhämärissä ja unentokkurassa kuvittelin juovani raikasta ja
kylmää vettä. Otin suuren kulauksen mukista, jossa tämän virvoittavan
nesteen oli tarkoitus olla. Sain kuitenkin suuni täyteen tiskivettä.
Ensin en tajunnut erehdystäni, vaan ehdin nielaisemaan lientä
aimoannoksen. Jossain vaiheessa makuhermoni heräsivät tähän päivään ja
lopputuloksena oli tiskivettä vaatteilla, lattialla ja pöydällä.
Siivotessani aiheittamaani sotkua tiskiveden tympeä maku edelleen
suussani, ajattelin valon olevan ihan hyvä asia näköaistin kannalta. Ja
ehkä voisin heti tänään mennä ostamaan uusia lamppuja.
Onneksi kesä on tulossa ja päivät pitenee koko ajan. Ei haittaa niin paljoa, vaikka lampunvaihtoprojekti vähän venähtäisikin.
perjantai, 17. helmikuu 2006
Kommentit