Päästyäni illalla kotiin laitoin valot päälle. Kuului ainoastaan räts ja mitään valoja ei syttynyt. Kun yhden huoneen huoneistosta palaa yksi lamppu, on koko asunto pimeä. Jouduin kököttämään koko illan ainoastaan tietokoneen näyttö valolähteenä.

Olisin tietenkin vaihtanut lampun, mutta en omista tarpeeksi korkeaa tasoa, kuten pöytää, jonka avulla olisi yltänyt katon rajaan. Enkä uskaltanut koota montaa huonekalua päällekkäin, kun siitä sattuu olemaan ainoastaan huonoja kokemuksia. Oikeastaan ei minulla olisi uusia lamppuja edes kotona ollut.

Miten vähänkään lyhyemmät ihmiset vaihtavat palaneita lamppuja? Onko heillä aina remonttitikkaat tätä tarkoitusta varten kotona? Vai ovatko he ennakoineet tilanteen hankkimalla pitkän puolison tai pitkiä kavereita, jotka aina tulevat ilomielin vaihtamaan lamppuja?

Itse joudun lampun palaessa yleensä olemaan monta päivää ilman valaistusta. Ensinnäkin se, että lähden hakemaan uusia lamppuja on oma projektinsa. Kun minulla vihdoin ja viimein on ne lamput, joudun pyytämään jotakuta tulemaan ja laittamaan lampun paikalleen. Se voi myös viedä monta päivää.

Tänään aamuhämärissä ja unentokkurassa kuvittelin juovani raikasta ja kylmää vettä. Otin suuren kulauksen mukista, jossa tämän virvoittavan nesteen oli tarkoitus olla. Sain kuitenkin suuni täyteen tiskivettä. Ensin en tajunnut erehdystäni, vaan ehdin nielaisemaan lientä aimoannoksen. Jossain vaiheessa makuhermoni heräsivät tähän päivään ja lopputuloksena oli tiskivettä vaatteilla, lattialla ja pöydällä. Siivotessani aiheittamaani sotkua tiskiveden tympeä maku edelleen suussani, ajattelin valon olevan ihan hyvä asia näköaistin kannalta. Ja ehkä voisin heti tänään mennä ostamaan uusia lamppuja.

Onneksi kesä on tulossa ja päivät pitenee koko ajan. Ei haittaa niin paljoa, vaikka lampunvaihtoprojekti vähän venähtäisikin.