Yhteen aikaan lehtikauppiaat soittelivat minulle jatkuvasti. Oli lehtiä
huimilla tarjouksilla juuri Sinulle, hurmaavia tilaajalahjoja,
erikoisetuja, kaupan päälle -houkuttimia ja vaikka mitä. Ja lehdet
olivat tietysti mitä mielenkiintoisempia ja juuri Minulle sopivia.
Usein jätin vastaamatta. Kauppiaat olivat kuitenkin sinnikkäitä ja
soittelivat useita kertoja. Ajattelin, että pääsen loppujen lopuksi
helpommalla, kun vastaan ja kieltäydyn kohteliaasti näistä upeista
tarjouksista.
Kohtelias kieltäytyminen osoittautui kuitenkin vaikeammaksi kuin
luulin. Jokaisen kieltävän vastauksen jälkeen kauppias keksi uusia
argumenttejä miksi juuri Minun pitäisi tilata lehti. En saanut
puheenvuoroa ja kieltävät vastaukset olivat ilmaa lehteä hehkuttavalle
myyjälle. Olo oli vaivaantunut ja kiemurtelin tuskastuneesti puhelin
kädessäni.
- Ei minulla ole ylimääräistä rahaa, koska olen opiskelija. Ja minulle tulee jo ne lehdet, joita haluan tilata ja lukea.
- Eihän tämä lehti maksa vuodessa kuin muutaman baari-illan verran.
No jo on. Pelastaisiko lehden tilaaminen minut turmiolta ja paheen
teiltä? Eikö opiskelija voisi käyttää rahansa hurvitteluun sen sijaan,
että saisi kerran viikossa kotiinsa reseptejä ja muotivinkkejä
mainoksilla höystettynä?
Lopulta keksin keinon, jolla sain lehtimyyjät hiljaisiksi ja
lopettamaan piinaavat soitot. Näin jälkikäteen ajateltuna on kyllä
vähän moraalisesti epäilyttävää ja jopa julmaa pilaa valehdella
olevansa sokea.
keskiviikko, 5. huhtikuu 2006
Kommentit