Työpaikan kahviossa olen lopettelemassa kahvitaukoa ja laitan juuri kahvikuppia tiskikoneeseen. Työkaveri tulee paikalle.

- Ootko jo mennyt naimisiin?
- Mitä? Minä vai?
- Niinniin. Sinä.
- En tietääkseni...  Miten niin muka?
- Joku työkaveri, en muista kuka, sanoi, et oot menossa.
- Ei voi olla. Ehkä se tarkoitti jotakuta muuta.
- Ei. Kyllä se osoitti sua sormella ja sanoi, että olet menossa naimisiin.

En tietääkseni ole mennyt naimisiin enkä ole oikeastaan edes ollut aikeissa mennä.

Työpaikalla kiertävät jutut muistuttavatkin ala-asteella leikittyä rikkinäistä puhelinta. Väärinymmärretyt ja väärinkuullut lauseet kulkevat ihmiseltä toiselle ja muuttavat muotoaan. Lopulta niillä ei ole enää välttämättä mitään tekemistä alkuperäisten henkilöiden ja tapahtumien kanssa.

- No, vielä sä ehdit! työkaveri huudahtaa lähtiessään pois.