Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli Juhana Rossin kirjoittama juttu "Sana on vapaa". Texasin vankila julkaisee teloitettavien viimeiset sanat internetissä.

Moni pyytää anteeksi tekojaan tai kertoo rakastavansa perhettään. Osa vannoo vielä kuolemansakin hetkellä syyttömyyttään. Ymmärrän, että viimeiset sanat välitetään omaisille, mutta miksi näistä sanoista tehdään julkisia. Samalla tehdään myös tuomituista julkisia.

Viimeisten sanojen lisäksi sivuilla on tuomittujen kuvat, henkilötiedot sekä kuvaus heidän tekemistään rikoksista. Jää lähinnä mietityttämään, mikä on ollut motiivina listan perustamiselle. Halutaanko tuomittuja ja heidän omaisiaan rangaista? Eikö vankila ja kuolemantuomio ole jo tarpeeksi? Saavatko uhrien omaiset näin oikeutta ja tyydytettyä mahdollisen kostonhimonsa?

Lista tuntuu jotenkin epätodelliselta ja loputtomalta. En halunnut enää muutaman kohdan jälkeen jatkaa eteenpäin. Texasin osavaltio on ottanut hengiltä 355 ihmistä. Onhan se hyvä, että toiminta on julkista, mutta mitä seuraavaksi. Videoidaanko teloitukset ja laitetaan nettiin kaikkien nähtäväksi?

Kuolemantuomiot ja niiden julkisuus tuntuvat nykypäivän hirttolavalta, jonka ympärille kansa kerääntyy kauhistelemaan ja hurraamaan.

All right Warden, let's give them what they want.
- kuolemaantuomittu Melvin White  -