Wiikonloppu piti mennä kuin wiimeistä päivää, en ehtinyt edes wiiniä maistaa. Koko aika kun meni  wiimeisen päälle wiihteellä ja wiihtyen. Edelleenkin käsivarsissa, etenkin toisessa, tuntuu wiikonlopun vaikutus. Wii-uh, oli rankkaa...

Olen vähintäänkin järkyttynyt. Uusi ja ihmeellinen plasmatelevisio kuluttaa sähköä käytön aikana jopa 2,6 kertaa enemmän kuin vanha ja tilaavievä kuvaputkitelkkari. Eli vuoden aikana sähköä kuluu enemmän kuin jääkaappi-pakastimeen. Miten on mahdollista, että markkinoille voidaan lykätä uusia tuotteita, joiden sähkönkulutus on suurempaa luokkaa kuin vastaavaan tarkoitukseen kehitettyjen aiempien tuotteiden? Luulisi tämän olevan jo jonkin lain mukaan kiellettyä.

Kaikissa sähköllä toimivissa laitteissa ei ole myöskään nappia, josta vekottimen saisi kokonaan pois päältä valmiustilan sijaan. Moni laite siis kuluttaa virtaa yötä päivää. Harva kuluttaja kun jaksaa lähteä repimään johtohelvetistä oikeaa johtoa irti seinästä saadakseen laitteesta kaikki virrat sammutettua.

Tämä on hirvittävää ja täysin turhaa sähkön haaskausta. Esimerkiksi käyttämättömänä valmiustilaan jäävä digiboksi aiheuttaa vuodessa yli kolminkertaiset hiilidioksidipäästöt kokonaan poispäältä saatavaan boksiin verrattuna. Jos tuhat tällaista sähkösyöppöä digiboksia vaihdettaisiin bokseihin, jotka saa kokonaan pois päältä, vastaisi säästetyt päästöt sadan ihimisen lentomatkaa Ouluun ja takaisin.

Luvut / faktat ovat WWF:n ja YleX:n yhteiskampanjan Ilmasto On Hot -sivustolta. Kampanjan tarkoitus on auttaa ihmisiä huomaamaan, että jo pienet valinnat arkielämässä vaikuttavat ilmastonmuutokseen.

Välillä tekee ihan hyvää itsekin pysähtyä ja miettiä miten omassa arjessa toimiikaan. Onko kaikki mahdollinen tehty niin kulutusvalinnoissa kuin arjen pyörittämisessäkin, jotta voisi sanoa oikeasti tekevänsä omalta kohdaltaan jotakin ilmastonmuutoksen estämiseksi? On tyhmyyttä, välinpitämättömyyttä ja suoranaista laiskuutta, että ihmiset edellen jankuttavat omien valintojen olevan vain pisara meressä, miksi minun pitäisi kuin ei noidenkaan tarvitse, tai vaihtoehtoisesti ajattelevan ilmastonmuutoksen olevan pelkkää hysteeristen kotkotuksia. Muutama aste sinne tai tänne. Ei lämpö kenellekään pahaa tee, olisi täällä Suomessakin kiva vähän lämpimämmässä ilmastossa elellä.

Lisätty 23.9. -07 klo 22:24:
Esimerkki pienistä valinnoista ja muistutus niiden tärkeydestä: Blackle - Energy Saving Search

Koska tv-ohjelmia ei voi katsoa, olen pitkästä aikaa lueskellut blogeja. Suurin ihmetys minulle on edelleen käsitöihin ja muuhun puuhasteluun ja askarteluun liittyvien blogien määrä ja suosio. Tuntuu, että joka toinen blogi liittyy edellä mainittuihin asioihin.

Mitenkä ihmisillä riittää aikaa ja energiaa? Jo se, että jaksaisin / ehtisin vapaa-aikanani harrastaa käsitöitä, vaatisi suuria ponnisteluja ja hermoja. Puhumattakaan siitä, että ehtisin vielä raportoimaan tekeleistäni blogissa. Omalla kohdallani tosiaan voi puhua tekeleistä, sillä peukaloni ja kaikki muutkin sormeni ovat keskellä kämmentä. Toisaalta, epäilen myös, että en kehtaisi esitellä tuotoksiani julkisesti. Korkeintaan voisin vilauttaa käsityöstäni pientä kulmaa pimeässä jollekin huononäköiselle, joka olisi tietysti itsekin tumpelo käsistään. Ja sekin pitäisi tehdä pimeässä.

Harrastavatko ihmiset noin yleisesti käsitöitä vai ovatko käsitöiden harrastajat erityisen aktiivisia bloggaajia? Se ei ole minulle selvinnyt, mutta ehkä jonakin päivänä teen kädentaitoja vaativan artefaktin ja pläjäytän tästä taidonnäytteestä kuvan tänne. 

Asunossani on lennellyt muutaman viimeisen viikon ajan laiskanpulskea kärpänen. Aamuisin se herättää ärsytävällä pörinällään. Istuu nenän päälle ja kutittelee hipsiessään karvaisilla jaloillaan. Päivän mittaan se käy aina silloin tällöin pörräämässä korvan juuressa, eikä se juurikaan välitä ärsyyntyneestä huiskinnasta tai voimasanoista. Se palaa aina itsepintaisen urheasti takaisin.

Kärpänen on kuitenkin tullut jo tutuksi, enkä enää raaski ottaa sitä hengiltä. Kärpänen on jotenkin keijomainen, joten olen nimennyt sen Keijoksi. Mitenkä kauan kärpäset oikein elävät?

Luen lehdestä useimmiten kuolinilmoitukset, en tiedä miksi. Samalla tulee vilkaistua usein myös vihityt ja syntyneet. On hauska lukea millaisia nimiä vanhemmat ovat lapsilleen antaneet.

Tämän päivän Helsingin Sanomista löytyi Tervehdykset ja onnittelut -otsikon alta myös tämä hauska ilmoitus:

Lisäsin kirjahyllyyn muutaman lukemistani kirjoista.

En ole ikinä ajatellut olevani YouTube -ihmisiä. Sieltäpä kuitenkin tänään löysin itseni ihmettelemässä ja löysin myös tämän jollain tavalla liikuttavan pienen ja ihanan animaation.

En ole siirtynyt digiaikaan. Olen siis elänyt nyt reilu viikon ilman telkkaria tai oikeastaan ilman TV-ohjelmia. Telkkarihan nököttää edelleen tuolla nurkassa melkein toimettomana. Nyt vasta huomaa kuinka monta tuntia viikossa onkaan viettänyt aikaa TV:n äärellä kanavia vaihdellen. Heti kotiin tullessa on automaattisesti vain napsaissut TV:n päälle ja jäänyt tuijottamaan ruutua välittämättä juurikaan siitä mitä sieltä tulee. Nyt viikossa jää monta tuntia enemmän aikaa.

Telkkarittomuus on kuitenkin aiheuttanut hetkittäisiä vieroitusoireita. Hetkinä, jolloin ei jaksaisi aloittaa mitään, eikä haluaisi vielä mennä nukkumaankaan, tuntuvat kumman tyhjiltä. Sängyssä makaaminen tekemättä mitään ei tuo samanlaista oloa kuin, jos makaisi sängyssä ja katsoisi telkkaria. Silloinhan kuitenkin tavallaan tekee jotakin. Tuntuu jollain tavalla hyväksyttävämmältä ja aktiivisemmalta katsoa telkkaria kuin vain makoilla. En voi myöskään osallistua keskusteluihin, jotka alkavat "Katsoitko eilen telkkarista..." Ihmiset puhuvat yllättävän paljon katsomistaan ohjelmista. Keskustelun aloittaminen "Luitko eilen sen ja sen kirjan" ei oikein ota tuulta alleen ja keskustelu tyrehtyy jo aloitukseen.

Vieroistuoireita olen lievittänyt DVD-elokuvilla. Tämän viikon aikana suosikkielokuviini ovat nousseet Studio Ghiblin ja erityisesti Hayao Miyazakin elokuvat. Olisipa jokaisen elämässä yksi Totoro. To-to-ro To-too-ro, To-to-ro, To-too-ro...

Muutettuani uuteen asuntoon olen tuntenut pistoksia sydämessäni ja potenut huonoa omaatuntoa. Talossa on yhteensä vain kolme taloutta, joten biojätteiden keräys ei ole pakollista. Näin ollen sitä ei myöskään järjestetty. Joka kerta, kun joudun laittamaan biojätteisiin kuuluvaa sekajätteisiin, sydänalassa vihloo. Miten se tuntuukaan jotenkin niin väärältä.

Olen jo suunnitellut vieväni bioroskat naapurin biojäteastiaan yön pimeinä tunteina. Olen myös miettinyt kompostorin ostamista, mutta taloudellinen tilanteeni ei ole ihan niin tasapainossa. Tämä taitaa kuitenkin olla ainut vaihtoehto hiljentää kolkuttava omatuntoni.

Näin tänään karvahattuisen miehen ulkoiluttamassa koiraansa. Koira näytti täsmälleen samalta kuin miehen hattu.