Pimeässä huoneessa se näyttää kumman kirkkaalta. Sen valkoinen valo häikäisee ja saa räpyttämään silmiä normaalia tiheämmin. Tuijotan ja ajatukseni tuntuvat sulautuvan yhdeksi valon kanssa.

Valkoiset, poispestyt.

Ei ainuttakaan kokonaista ajatusta. Valkoinen, tyhjä näyttö edessäni istun ja toistan samaa ympyrää. Kirjoitan lauseen, pyyhin lauseen, kirjoitan lauseen, pyyhin lauseen, kirjoitan lauseen... 

Kirkas, valkoinen, tyhjä.

Ja milloinkaan ei enää kirjoiteta yhtään tarinaa ikään kuin se olisi ainoa (John Berger)