Minulla ei ole moniin vuosiin ollut kannettavaa äänentoistolaitetta. Sain tällä viikolla lainaksi minidisc-soittimen ja pitihän sitä heti päästä kokeilemaan aitoihin olosuhteisiin. Lähdin siis kaupungille kuulokkeet korvilla.

Etenin Sugarcubesin tahdittamana kohti kirjastoa. Ei tarvinnut kuulla ihmisten tyhjänpäiväisiä puhelinkeskusteluja, eikä liikenteen melua. Tuntui melkein kesältä. Matka sujui siis varsin jouhevasti ja pian olinkin jo ensimmäisissä liikennevaloissa, johon jouduin jäämään odottamaan valojen vaihtumista.

Hetken seisottuani huomasin vieressäni olevan naisen tuijottavan minua oudoksuen. Silmänräpäyksen verran ihmettelin naisen  katsetta, kunnes tajusin laulavani ei niin sulosointuisella äänelläni Delicious Demonia ja ketkuttavani pyllyäni musiikin tahtiin.

Samassa hämmennyksen rytäkässä sain otsaani karkista. En ollut kuullut kiljuvien ja mesoavien penkkari-ihmisten saapumista rekoilla. Hämmennys ja osuma otsaan saivat minut onneksi lopulta hiljaiseksi ja jähmettymään paikalleni.

Loppumatkan kuljin ilman musiikkia.