Minulla ei ole moniin vuosiin ollut kannettavaa äänentoistolaitetta.
Sain tällä viikolla lainaksi minidisc-soittimen ja pitihän sitä heti
päästä kokeilemaan aitoihin olosuhteisiin. Lähdin siis kaupungille
kuulokkeet korvilla.
Etenin Sugarcubesin tahdittamana kohti kirjastoa. Ei tarvinnut kuulla
ihmisten tyhjänpäiväisiä puhelinkeskusteluja, eikä liikenteen melua.
Tuntui melkein kesältä. Matka sujui siis varsin jouhevasti ja pian
olinkin jo ensimmäisissä liikennevaloissa, johon jouduin jäämään
odottamaan valojen vaihtumista.
Hetken seisottuani huomasin
vieressäni olevan naisen tuijottavan minua oudoksuen. Silmänräpäyksen
verran ihmettelin naisen katsetta, kunnes tajusin laulavani ei
niin sulosointuisella äänelläni Delicious Demonia ja ketkuttavani
pyllyäni musiikin tahtiin.
Samassa hämmennyksen rytäkässä
sain otsaani karkista. En ollut kuullut kiljuvien ja mesoavien
penkkari-ihmisten saapumista rekoilla. Hämmennys ja osuma otsaan saivat
minut onneksi lopulta hiljaiseksi ja jähmettymään paikalleni.
Loppumatkan kuljin ilman musiikkia.
perjantai, 17. helmikuu 2006
Kommentit