Ovikello soi. Menen avaamaan (kerrankin olen maksanut TV-luvan ja voin vapaasti availla ovia). Eiköhän siellä ole herra Jehovan Todistaja.

"Oletko miettinyt Raamatun oppeja lähiaikoina"
"Ööh, no en ole ikinä lukenut koko kirjaa"

Herra Jehovan Todistaja alkaa luetella, mitä muutoksia Jumala saa aikaan aivan lähitulevaisuudessa maan päällä. Rampa kiipeää kuin jalohirvi, sokeiden silmät avautuvat, kuolemaa ei enää ole...

"Ei kuulosta kovinkaan uskottavalta"
"Sinua siis kiinnostaa Raamatun opit."

Herra Jehovan Todistaja jättää minulle kirjasen. Hän lupaa tulla ensi sunnuntaina uudelleen, jotta voimme keskustella enemmän näistä asioista (vaikka hän oli kyllä kiireinen mies. Ainakin kolme puhetta saman päivän aikana, mutta aina on aikaa eksyneelle).

Miksi en osaa sanoa, että ei kiinnosta. Hymisin vain jotain epämääräistä en nyt oikein tiedä -tyyppistä ja kiitin kirjasta. Nyt joudun ensi sunnuntaina karkaamaan kotoa tai teeskentelemään, että en ole kotona.