Heräsin auringonpaisteiseen aamuun. Olin hereillä tässä hetkessä ajattelematta huomista tai eilistä. Se tuntui mukavalta ja jollain tavalla vapauttavalta.


Vapaana ihmisenä voin aina tulla ja mennä
takertumatta ajatuksiin siitä, mitä on tai ei ole.
Takertumatta ajatuksiin olemisesta ja olemassa olemattomuudesta
anna askeltesi olla kevyitä.
Kasvava ja vähenevä kuu ovat sama kuu,
tuuli puhaltaa edelleen. Tunnetko sen, rakkaani?
Se tuo sateen kaukaa ravitakseen läheistä pilveä.
Auringonpaiste putoaa pisaroina maahan korkealta.
Ja maan syli koskettaa taivaan kirkasta kaarta.

-Thich Nhat Hanh -
kirjasta Ei kuolemaa ei pelkoa