Kirjasto on kummallinen paikka. Heti astuttuani kirjaston ovesta sisään pääni tyhjenee täysin. En muista ainuttakaan kirjaa, en yhden yhtä, jonka haluaisin lainata. Kaikki kavereiden suositukset, lehtiarvostelut, mielenkiintoiset kirjailijat, kaikki, pyyhkiytyvät mielestäni, vuuh, noin vain. Siinä sitten haahuilen kirjaston hyllyjen välissä päämäärättömästi pää tyhjyyttä kumisten. Samalla katoaa myös ajantaju. Kirjastossa haahuilemiseen voi käyttää tunnin, kaksi, noin vain, huomaamatta.

Eilen kirjastoon mennessä kävi taas näin. Kadulla vielä muistin montakin mielenkiintoiselta tuntuvaa kirjaa. Päästyäni kirjaston seinien sisäpuolelle, viuuh ja ei enää mitään. Tällä kertaa yritin kuitenkin pinnistellä. Josko muistaisin edes yhden kirjan. Ankara keskittymisen aiheuttama otsa rypyssä kuljin hyllyjen välissä. Outojen ajatusreittien kautta pulpahti jostakin mieleeni Annikin runofestivaalit, jossa olin muutamia viikkoja sitten, ja siellä esiintynyt Anja Erämaja. Erämajan esitys jäi hauskalla tavalla mieleeni. Runo(tarinat) rönsyilivät ja naurattivat, olivat absurdeja, arkea, välillä pistettiin lauluksi. Erämajan runoissa oli pilke silmäkulmassa. Olisivatkohan kaikki Laulajan paperit -teoksen runot yhtä mukaansatempaavia? Ja toimisivatkohan ne samalla tavalla luettuna kuin lausuttuna?

Kiireellä suuntasin kohti hakukonetta, jotta tämä ainokainen ajatus lainakirjasta ei katoaisi mielestäni. Mutta pettymysten pettymys, kaikki Erämajan runokirjat olivat lainassa. Lainasin kuitenkin pinon muita kirjoja, joista en ole ikinä kuullutkaan.

Linkkejä:
Runoraati: Volyymia (Laulajan paperit)
Esikoisteos kuin kolmas lapsi (haastattelu, HS)
Ote kirjasta Laulajan paperit
Arvio: Naiseuden pitkä oppimäärä (Oliko hyvä kirja?, Julia Toivanen)
Arvio: Armollista naurua (Kiiltomato.net, Johanna Venho)