Kävelin metsäistä oikopolkureittiä töistä kotiin. Oli kovin hiljaista, ei yhtään ihmistä missään. Kävellä hytkyttelin kannettavan musiikintoistolaitteen toistamien sävelten tahdissa, kunnes minut pysäytti vastaantuleva nainen.

Hänellä oli jotenkin kummallinen hymy. Suunliikkeistä päättelin hänen sanovan minulle jotakin. Oli pakko ottaa kuulokkeet pois korvilta.

- Mitäää?

Ajattelin, että olin pudottanut hanskani tai jotain muuta vastaava. Nainen toisti sanomansa, mutta en saanut edelleenkään mitään selvää. Hänen hymynsä ei ollut vieläkään häipynyt kasvoilta.

- Mitää? En kuullut!

Kauko Röyhkä ja Narttu pauhasi edelleen toisesta kuulokkeesta korvaani.

- Jeesus rakastaa sinua.

- Jaa... No... Kiitosta vaan.