Luin viime viikon Nyt-liitteen jutun elintasovarkaista, jotka kuuluvat Yomango-liikkeen kannattajiin.

Liike on saanut alkunsa Espanjasta. Lisäämällä espanjalaisen vaateketju Mangoon etuliite yo saadaan yomango eli suomeksi minä varastan. Yomango kannustaa ihmisiä varastamaan tai yomangolaisittain tekemään taidetta.ja vapauttamaan sen mikä on meidän.

Varastaminen tai kauniimmin sanottuna tavaroiden haltuunotto antaa ihmiselle vapauden saada kaikki se, mihin ei opintotuki tai ala-arvoinen palkka riitä. Enää ei tarvitse siis hikoilla tunteja mopin varressa saadakseen ne ihanat merkkifarkut tai shampanjaa kurkun kostukkeeksi. Voi vaan marssia kauppaan ja ottaa haluamansa ja himoitsemansa tuotteet ilman sen suurempia omantunnontuskia.

Olisi jollain lailla ymmärrettävää, jos nämä ihmiset varastaisivat tavaraa, joita he oikeasti tarvitsevat. Ei  kukaan tarvitse ylellisyystuotteita elääkseen. Yomangolaisuus vaikuttaakin suuremman luokan omaan napaan tuojottelulta.

Elintasovarastelu vaikutti olevan kovin heppoisesti ja huonosti perusteltua. Etenkin, kun lehdessä haastateltujen yomangolaista elämäntapaa viettävien ihmisten kommentit olivat vähemmän yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Varkauksien aiheuttamien hävikkien lisääminen tuotteiden hintaan oli puheenaihe, josta ei kuulemma kannattanut ääneen puhua.

"No, en minä pysty koko maailmaa parantamaan."