Veen emonen, ilman impi, Vavahutti polveansa, Järkytti jäseniänsä, Munat vieri vetehen, Meren aaltohon ajaikse; Karskahti munat murusiksi, Katkieli kappaleiksi ja siihen karskahti myös kesäsuunnitelmani Kalevalan lukemisesta, puhumattakaan kalevalamitan taitamisesta.

Lenkkeily ja kunnon kohotus olivat pelkkää toiveajattelua, samoiten löhöily puistossa lukien kirjaa ja syöden eväitä. En poistunut kotikaupungistani yhdellekään kesälomamatkalle enkä edes yrittänyt kohentaa ruostunutta ja onnetonta englanninkielentaitoani. En tavannut muissa kaupungeissa asuvia ystäviäni, en kirjoittanut yhtään kirjettä, en käynyt uimassa, enkä myöskään hautausmaalla tai ruusutarhassa.

Kesäsuunnitelmani ovat vierineet veteen kuin sotkan munat, tosin siitä ei syntynyt mitään uutta.