Kolme sisarusta,
ryystävät lattea pikkurillit pystyssä,
ryhdit suorina jakkupuvuissa,
kalliit timanttisormukset kiiltäen,
kahviossa,
jossa on valkoiset pöytäliinat.

Vanhempien antamat nimet eivät heille kelvanneet,

niissä ei ollut säihkettä, eikä eleganssia.
Satu, Sini ja Suvi
vaihtuivat Bintjeen, Nicolaan ja Sabinaan.

Meikki naamionaan
he hymyilevät harjoiteltua hymyä,
toistavat ikiaikaista keskustelun kaavaa.

Kulta, ojentaisitko sokerin,
Rosa Mundan asuste oli kaamea,
ei mitään tyyliä,
voitko kuvitella, hän ei tiennyt edes Van Goghia,
hänen asuntonsa Gloriassa oli mauton...

Kolme sisarusta,
nyökyttävät lakalla tärkättyjä päitään,
vääntävät kasvoilleen sivistyneen ilmeen,
kahviossa,
jossa on valkoiset pöytäliinat.