Yhteen aikaan lehtikauppiaat soittelivat minulle jatkuvasti. Oli lehtiä huimilla tarjouksilla juuri Sinulle, hurmaavia tilaajalahjoja, erikoisetuja, kaupan päälle -houkuttimia ja vaikka mitä. Ja lehdet olivat tietysti mitä mielenkiintoisempia ja juuri Minulle sopivia.

Usein jätin vastaamatta. Kauppiaat olivat kuitenkin sinnikkäitä ja soittelivat useita kertoja. Ajattelin, että pääsen loppujen lopuksi helpommalla, kun vastaan ja kieltäydyn kohteliaasti näistä upeista tarjouksista.

Kohtelias kieltäytyminen osoittautui kuitenkin vaikeammaksi kuin luulin. Jokaisen kieltävän vastauksen jälkeen kauppias keksi uusia argumenttejä miksi juuri Minun pitäisi tilata lehti. En saanut puheenvuoroa ja kieltävät vastaukset olivat ilmaa lehteä hehkuttavalle myyjälle. Olo oli vaivaantunut ja kiemurtelin tuskastuneesti puhelin kädessäni.

- Ei minulla ole ylimääräistä rahaa, koska olen opiskelija. Ja minulle tulee jo ne lehdet, joita haluan tilata ja lukea.
- Eihän tämä lehti maksa vuodessa kuin muutaman baari-illan verran.

No jo on. Pelastaisiko lehden tilaaminen minut turmiolta ja paheen teiltä? Eikö opiskelija voisi käyttää rahansa hurvitteluun sen sijaan, että saisi kerran viikossa kotiinsa reseptejä ja muotivinkkejä mainoksilla höystettynä?

Lopulta keksin keinon, jolla sain lehtimyyjät hiljaisiksi ja lopettamaan piinaavat soitot. Näin jälkikäteen ajateltuna on kyllä vähän moraalisesti epäilyttävää ja jopa julmaa pilaa valehdella olevansa sokea.