Muistan lapsenani ajatelleeni, kuten varmaan monet muutkin lapset, että aikuiset ovat tylsiä. Silloin mielestäni aikuisia olivat yli 20 vuotiaat. Yli 30 vuotiaat olivat jo keski-ikäisiä.

Tein myös määritelmiä, mistä tunnistaa aikuisen. Aikuiset eivät istu lattialla, aikuiset kävelevät aina tasaista tahtia, eivätkä hypähtele, aikuiset eivät näytä kieltä, aikuiset juovat kahvia tuntitolkulla ja puhuvat tylsiä asioita, aikuisilla ei ole hauskaa, aikuiset lukevat kirjoja,joissa ei ole kuvia. Kaiken kaikkiaan kuvittelin aikuisten elämän olevan kovin harmaata ja tylsää.

Nyt, kun iän puolesta voisin itseni laskea aikuiseksi, joudun edelleen miettimään silloin tällöin aikuisena olon määritelmää. Itselleni kun on välillä kovin vaikeaa pysyä nahoissani. Hypin lehtikasoissa ja lätäköissä, liiskaan naamani lasia vasten ja teen ilmeitä, näytän kieltä, syön taikinaa niin paljon, että voin pahoin, viritän kaikki  kaupassa esilläolevat soittorasiat soimaan...

Moinen käytöshän ei ole aikuiselle ihmiselle sopivaa, mutta se on hauskaa ja piristävää. En haluaisi luopua siitä ainoastaan iän vuoksi. Tarvitseeko sitä edes aina sopia siihen yleiseen muottiin?

Valitettavasti vain aikuismaisesti ja korrektisti käyttäytyvät ovat uskottavampia, vakavastiotettavampia ja heidän mielipiteensä painavat enemmän.