Muistan lapsenani ajatelleeni, kuten varmaan monet muutkin lapset, että
aikuiset ovat tylsiä. Silloin mielestäni aikuisia olivat yli 20
vuotiaat. Yli 30 vuotiaat olivat jo keski-ikäisiä.
Tein myös määritelmiä, mistä tunnistaa aikuisen. Aikuiset eivät istu
lattialla, aikuiset kävelevät aina tasaista tahtia, eivätkä hypähtele,
aikuiset eivät näytä kieltä, aikuiset juovat kahvia tuntitolkulla ja
puhuvat tylsiä asioita, aikuisilla ei ole hauskaa, aikuiset lukevat
kirjoja,joissa ei ole kuvia. Kaiken kaikkiaan kuvittelin aikuisten
elämän olevan kovin harmaata ja tylsää.
Nyt, kun iän puolesta voisin itseni laskea aikuiseksi, joudun edelleen
miettimään silloin tällöin aikuisena olon määritelmää. Itselleni kun on
välillä kovin vaikeaa pysyä nahoissani. Hypin lehtikasoissa ja
lätäköissä, liiskaan naamani lasia vasten ja teen ilmeitä, näytän
kieltä, syön taikinaa niin paljon, että voin pahoin, viritän
kaikki kaupassa esilläolevat soittorasiat soimaan...
Moinen käytöshän ei ole aikuiselle ihmiselle sopivaa, mutta se on
hauskaa ja piristävää. En haluaisi luopua siitä ainoastaan iän vuoksi.
Tarvitseeko sitä edes aina sopia siihen yleiseen muottiin?
Valitettavasti vain aikuismaisesti ja korrektisti käyttäytyvät ovat
uskottavampia, vakavastiotettavampia ja heidän mielipiteensä painavat
enemmän.
keskiviikko, 22. helmikuu 2006
Kommentit