Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli Juhana Rossin kirjoittama juttu "Sana on vapaa". Texasin vankila julkaisee teloitettavien viimeiset sanat internetissä.
Moni pyytää anteeksi tekojaan tai kertoo rakastavansa perhettään. Osa
vannoo vielä kuolemansakin hetkellä syyttömyyttään. Ymmärrän, että
viimeiset sanat välitetään omaisille, mutta miksi näistä sanoista
tehdään julkisia. Samalla tehdään myös tuomituista julkisia.
Viimeisten sanojen lisäksi sivuilla on tuomittujen kuvat, henkilötiedot
sekä kuvaus heidän tekemistään rikoksista. Jää lähinnä mietityttämään,
mikä on ollut motiivina listan perustamiselle. Halutaanko tuomittuja ja
heidän omaisiaan rangaista? Eikö vankila ja kuolemantuomio ole jo
tarpeeksi? Saavatko uhrien omaiset näin oikeutta ja tyydytettyä
mahdollisen kostonhimonsa?
Lista tuntuu jotenkin
epätodelliselta ja loputtomalta. En halunnut enää muutaman kohdan
jälkeen jatkaa eteenpäin. Texasin osavaltio on ottanut hengiltä 355
ihmistä. Onhan se hyvä, että toiminta on julkista, mutta mitä
seuraavaksi. Videoidaanko teloitukset ja laitetaan nettiin kaikkien
nähtäväksi?
Kuolemantuomiot ja niiden julkisuus tuntuvat
nykypäivän hirttolavalta, jonka ympärille kansa kerääntyy
kauhistelemaan ja hurraamaan.
All right Warden, let's give them what they want.
- kuolemaantuomittu Melvin White -
sunnuntai, 29. tammikuu 2006
Kommentit